torstai 5. syyskuuta 2013

Aika rientää





Jonkinlaisen käsityksen ajan nopeasta kulumisesta saa bloggaaja, jonka päivitykset ja kommentit laahaavat monta kilometriä ajan perässä. Juuri kun on hyväksynyt mielessään syksyn saapumisen, intiaanikesä yllättää, tullessaan se riisuttaa fleesetakin, kun aurinko tuo kurillinen veitikka lataa täydellä voimallaan säteet kohdistaen ne syyspuuhissaan touhuavaan Kuvittelijaan. Jotakin kummaa tenhoa lie ilmassa, kun minäkin sain itseni jo ennen kuutta järven rantaan tutkimaan taivaita ja vettä. Luonnon sivellin oli sekoittanut oikeat värit ja kauniisti maalannut tienoon punaisesta purppuraan. Nuolihaukan kimeä huuto aamun hiljaisuudessa oli kuin soolo tässä performanssissa, johon minulla ei ollut osaa, ei arpaa. Osani oli vain ihmettely.


Sadonkorjuu tuntuu olevan käynnissä myös mustarastailla, sillä jokainen oven aukaisu saa aikaan melkoisen joukkopaon, kun kymmenisen mustarastasta lentää siivet viuhuen metsään. Omenat näyttävät maistuvan niillekin ja jotkut niistä alkavat muistuttaa Kuvittelijaa, ainakin vatsan kohdalta. Tekisi mieli varoittaa liikasyönnin vaaroista, mutta mikä minä olen sitä tekemään? Itsekin moninaiset ruuanvähentämisyritykset missannut ja keskivartalolihavuuteen sortunut salasyöppö.


Pikkuista oravaa olen viime päivät seurannut suurella antaumuksella. Se nappaa omenan suuhunsa, juoksee vikkelästi pitkin omenapuun runkoa oksalle sitä syömään. Väliin lennähtää muutama omenan kuoren pala halki ilman, kuin suuri lumihiutale. Kuvaa tästä ikiliikkujasta on lähes mahdoton saada, tuntuu kuin se tekisi kaikki temppunsa näyttäen minulle miten vallaton nuoruus on. Niin, ja liikkuva.

Viimeiset kutomani tossukat sirottelin puoliympyrään ja yritin asettua päinmakuuasentoon nurtsille.  Mitä vielä, syksyinen nurmikko oli kostea ja sammakko pelotti minut hyppäämällä miltei varpaille, joten valokuvaajan vaaroja välttäen otin laiskan kuvaajan asennon hieman polvia koukistamalla.


Syksyn myöhäinen kukkija houkuttaa pikkuisia öttejä luokseen. Tykkään tästä kovasti.


Se uimapuku jäi kun jäikin ostamatta. Suunnittelin itselleni ensi kesäksi uimapukumallin, jonka totta totisesti aion lähettää uimapukutehtailijan suunnittelupöydälle. Kreppi saa olla paikoitellen peräänantavaakin, mutta vaipuneiden nostatukseen tarvitaan kunnon olkaimet, eikä toppauksia tarvita. Ennustan, että ensi kesän väri on vihreä. Mitäs tykkäätte? Ei ihan vielä Paola Suhosen veroista?

"Muistatko syyskuun, tuon kultaisen syyskuun, kun tuuli hiljaa, tuuti viljaa?"



11 kommenttia:

  1. Lämmintä on, ei tunnu yhtään syyskuulta. Sen huomaa kypsyvistä hedelmistä ja heilimöivistä elopelloista.
    Mukavaa viikonloppua sinne

    VastaaPoista
  2. Intiaanikesäksi tälläistä lämmintä loppukesää eli alkusyksyä kutsuttiin ainakin minun nuoruudessa.
    Ääk - vihreäkö muotiin. No onneksi on muitakin värejä kaupan...
    Hyvää viikon viimeistä arkipäivää.

    VastaaPoista
  3. Jäi minultakin uimapuku ostamatta. Jostain syystä.

    Kostealla nurmikolla pomppivat sammakot ovat pelästyttäneet minutkin monta kertaa. Hienoja tossuja, hyvä ettei hypännyt jonkun sisään.

    Lämmintä on, jatkukoon tämä keli ja upeat auringonnousut.

    VastaaPoista
  4. Ihana aamuinen kuva! Lämmintä on onneksi riittänyt, talven kylmyyksiä jaksaa kyllä odottaa. Kauniita tossuja olet tehnyt. Vihreestä en tiedä, mutta jos tuon uimapuvun saisi sinisenä ;)

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen ja kaunis blogi kuvineen ♥
    Tuo uimapuku olis minullekin mieleen, helmaa olis hyvä olla.
    Hyvää ja kaunista syksyä.

    VastaaPoista
  6. Juu, pikkimekkomallinen uikkari sopisi minullekin mainiosti. Luulen että ottaisin mustan, onnistuisko?

    VastaaPoista
  7. Lämmintä on luvassa, mutta yöt jo kylmiä, täällä ihan pakkasiin asti. Syyskuusta pidän, kypsyvän viljan tuoksua kaipaan, sitä ei ole, mutta syksymetsän tuoksukin miellyttää minua.
    Luonnon sivellin on jo tovin maalaillut kesävärejä uuteen kuosiin. Vihreää jää vähiin, kun keltainen ja punaisen sävyt alkavat erottua yhä voimakkaammin.
    Vanha uikkari minulla on, ei edes vihreä, vaan harmaan sinertävä. Saa kelvat vielä pitkään.
    Tossuja syntyy kuin sieniä sateella.

    VastaaPoista
  8. Taivaallinen kuva auringonnoususta (?). Kivat tossukat, mistä olet saanut mallin?

    VastaaPoista
  9. ei todellakaan tällaista aamuhetkeä voi missata nukkumiseen! tuo tossumalli on mainio, otin sen talteen aiemmasta postauksestasi, saas nähdä saanko tehtyä niitä vierastossuiksi eteiseen. kotimme lattiat ovat kylmät, vanhassa talossa kun asumme. kiitos, vihreä uimapuku mulle, helman pituuskin juuri passeli. Paola Suhonen voi muuttua vihreäksi kateudesta;)

    VastaaPoista
  10. Kyllä tuo uimapukumalli menee heti markkinoille ja on taatusti kysyntää :))

    VastaaPoista
  11. Onpas mukava lukea että uikkarilla olisi noinkin hyvä myyntisuksee!
    Tietysti sitä olisi ostettavissa kaikissa väreissä.

    Kiitos teille te ihanaiset kommenteistanne!

    VastaaPoista