Aika on kuluvaista

"Miten oikein olet saanut aikasi kulumaan."
Ajan kuluminen ei pitäisi mitenkään olla kummallinen asia. Aika kuluu, vaikka seisoisi tumput suorina mitään tekemättä. Meille kolmatta ikää eläville kysymys esitetään useasti. Miettiessäni kysymykseen vastausta, analysoin samalla kysymykseen piilotettua taka-ajatusta. Ajan kuluminen ei ole minulle ongelma. Enemmänkin toivoisin omaavani kyvyn tarttua ajan kulkuun, pysäyttää sen johonkin määrättyyn hetkeen.

"Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään. Kai se niin on tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika."
/Helena Anhava

"Näin kulutan aikaa"
Suloisinta on herätä hyvin nukutun yön jälkeen kotona, omasta sängystä ja tajuta, minulla ei ole kiire mihinkään. Voin vielä kääntyä kyljelleni ja kissan tavoin kiertyä mutkalle viimeisia unenhaituvia seulomaan. Puuro ja aamun lehti. Joskus terävämpi minäni janoaa kuulla aamun uutispläjäyksen. Usein minulle riittää päivän vähittäisen valkenemisen seuraaminen. Pilvet liikkuvat. Hämäränhyssy on tullut tutuksi. Aikamatkalaisena saavutan nopeasti saman tunteen mielikuvassa, jossa isä ja äiti keinutuolissa istuen juttelevat hämärässä. Sytyttäessäni lampun äiti sanoo,"sammuta se, kirkas valo ottaa niin silmiin." Kuinka te täällä pimeässä istutte kysymykseen saan kuulla vastauksen hämäränhyssystä, jota he kahdestaan viettävät. "Tämä työ ei vaadi valaistusta", niin he minulle yhdestä suusta vastasivat. Ja niin se toden totta on.

Näinkin aika kuluu
Joinakin päivinä Tarmo Puuska tulee kylään. Yöllä se on jo tullut kuvitelmiini, kuiskuttelemaan korviini mielettömän hienoa ideaansa, joten tuskin maltan odottaa aamua. Jos se on askarrus, ei siinä nokka kauaa tuhise kun palikat ovat kasassa. Jos se taas on pölynimuri, saattaa isoin into kaikota heti, kun imuri on rahdattu lattialle. Huomenna voin siirtää imurin takaisin kaappiin, tai ylihuomenna, saapas nähdä. Ja äkkiä on ilta. Kuka enää kysyy, mitä olet saanut tänään aikaiseksi. Tai, mitä ajattelet tästä asiasta. Kuinka voit, saatetaan joskus kysyä, mutta jos kysyjä tietää taustoja hän välttää tämän, sillä sairaudesta puhuminen lisääntyy ajan kuluessa.

Ja äkkiä on ilta
Hämärä kuikuilee nurkissa, tulee yhä rohkeammaksi ja lopulta peittoaa koko huoneen. Minusta on mukava istua hämärähyssyä. Olen osa hämärää. Ja kun valo vähenee, ajatukset kummallisella tavalla kirkastuvat. Hämärähyssypohdinnat johtavat hyviin päätelmiin ja aiotut aikeet osoittavat lopullisen hienon suunnan.

Naskartelija kapuaa verstaastaan ylös ja kysyy, täälläkö sinä istut pimeässä? Täällähän minä. Ja maailma on taas kerran tullut niin valmiiksi, ettei vähä mitään.

Näin kulutan aikaa.....